Pasuunansoiton juhla (yom teruah) oli kuluneella viikolla. Juutalaisessa perinteessä se on uusivuosi (rosh hashanah). Raamatussa Pasuunansoiton juhla mainitaan kahdessa paikassa:
Ja seitsemännessä kuussa, kuukauden ensimmäisenä päivänä, olkoon teillä pyhä kokous; älkää silloin yhtäkään arkiaskaretta toimittako. Olkoon se teille pasunansoiton päivä. IV Moos 29:1
Seitsemännessä kuussa, kuukauden ensimmäisenä päivänä, pitäkää sapatinlepo, muistojuhla pasunaa soittaen, pyhä kokous. III Moos 23:24
Näissä teksteissä juhlaan liittyvät keskeiset piirteet ovat pasuunan soitto, pyhä kokous ja sapatinlepo. Nämä kolme ovat kuitenkin keskeisiä myös muissa juhlissa, vaikka niiden kohdalla ei mainitakaan pasuunansoittoa.
Juutalaisessa perinteessä rosh hashanaan liitetään muitakin tulkintoja. Yksi tärkeä teema, joka liittyy juhlaan, on Jumalan luomistyö, ja eritoten Adamin ja Eevan luominen. Toiseksi juhlassa korostetaan Jumalan tuomiovaltaa. Rosh hashana aloittaa kymmenen päivän jakson, jona aikana juutalaisilla on tapana pyytää rikkeitään anteeksi, ja joka kulminoituu suureen sovituspäivään (yom hakippurim). Kolmas merkittävä teema on Jumalan “kruunajaiset”.
Raamattu ei mainitse Pasuunansoiton juhlaa kuin pari kertaa, mutta se sisältää useita tekstejä, joiden keskeiset teemat ovat Jumalan luomistyö, Jumalan tuomiovalta, ja Jumalan kruunajaiset. Seuraavassa on muutamia psalmeja, joihin olen korostanut näitä teemoja, jotka on myös perinteisesti liitetty rosh hashana -juhlaan:
“Paukuttakaa käsiänne, kaikki kansat, kohottakaa Jumalalle riemuhuuto. Sillä Herra on korkein, peljättävä, kaiken maan suuri kuningas. Hän kukistaa kansat meidän allemme ja kansakunnat jalkaimme alle. Hän on valinnut meille perintömaamme, joka on Jaakobin, hänen rakkaansa, kunnia. Sela. Jumala astuu ylös riemun raikuessa, Herra pasunain pauhatessa. Veisatkaa Jumalalle, veisatkaa, veisatkaa meidän kuninkaallemme, veisatkaa. Sillä Jumala on kaiken maan kuningas. Veisatkaa hänelle virsi. Jumala on kansojen kuningas, Jumala istuu pyhällä istuimellansa. Kansojen päämiehet kokoontuvat Aabrahamin Jumalan kansaksi. Sillä maan kilvet ovat Jumalan; hän on ylen korkea.” Ps 47:2–10
“Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien. Maan syvyydet ovat hänen kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat. Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet. Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen. Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee.” Ps 95:3–7
“Sanokaa pakanain seassa: »Herra on kuningas». Niin pysyy maanpiiri lujana, se ei horju. Hän tuomitsee kansat oikeuden mukaan. Iloitkoot taivaat, ja riemuitkoon maa; pauhatkoon meri ja kaikki, mitä siinä on. Ihastukoot kedot ja kaikki, mitä kedolla on, riemuitkoot silloin kaikki metsän puut Herran edessä, sillä hän tulee, sillä hän tulee tuomitsemaan maata: hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaudessa ja kansat uskollisuudessansa.” Ps 96:10–13
“Veisatkaa Herran kiitosta kanteleilla kanteleilla ja ylistysvirren sävelillä, vaskitorvilla ja pasunan äänellä. Kohottakaa riemuhuuto Herran, kuninkaan, edessä. Pauhatkoon meri ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat. Paukuttakoot käsiänsä virrat, ja vuoret yhdessä riemuitkoot Herran edessä; sillä hän tulee tuomitsemaan maata. Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti ja kansat oikeuden mukaan.” Ps 98:5–9
Psalmientulkitsijat pyrkivät usein tunnistamaan psalmien alkuperäisen esitystilanteen, eli ajan, paikan ja tapahtuman, jonka yhteydessä psalmi syntyi, ja jonka yhteydessä sitä esitettiin. Pasuunansoitonjuhlaan myöhemmin liitetyt tulkinnalliset teemat mahdollisesti juontavat juurensa temppelinaikaiseen juutalaisuuteen ja myös muinaisisraelin aikoihin, jolloin psalmit kirjoitettiin. Jos näiden teemojen juuret juontuvat Pasuunansoitonjuhlan viettoon, se vaikuttaisi olevan sopiva tilaisuus esittää näitä Psalmeja, joissa ylistetään Jumalaa kuninkaana, luojana, ja oikeudenmukaisena tuomitsijana.
